Eppu Normaali on kiinteä osa suomirockin historiaa, ja sitä se on ollut jo yli 40 vuoden ajan. Satu Pollari on ohjannut yhtyeen 40-vuotisen taipaleen kunniaksi vuonna 2016 ensi-iltansa saaneen dokumenttielokuvan Eput, joka pohjautuu Syrjän veljesten omaan kertomaan. Vaikka elokuva nimensä mukaan kertoo yhtyeestä nimeltä Eppu Normaali, on se ennenkaikkea kahden veljeksen – Martti ja Mikko Syrjän – tarina veljeksinä kasvamisesta ja vaikeudesta sovittaa yhteinen intohimo musiikki samaan säveleen.
Heimo Hämähäkistä se alkoi
Elokuvan letkeässä rytmissä eletään alussa 60-lukua, jolloin veljekset olivat vielä lapsia. Isoveli Mikolla oli tapana kiusata pikkuveli Marttia melko hurjiltakin tuntuvin keinoin. Elokuvan lopussa Martti sanookin uskovansa, että Mikon loppuelämä on ollut lapsuuden tempauksien Martille hyvittämistä. Myös Syrjän veljesten serkulla Aku Syrjällä, sekä Mikko Saarelalla ja Juha Torvisella on sekä yhtyeessä että elokuvassa vahva rooli. Yhtye on säilyttänyt kaikki vuosikymmenet liki saman kokoonpanon paria muutosta lukuunottamatta.
Poikien ensimmäinen yhtye Heimo Hämähäkki oli punkbändi, jonka soitanta ei aluksi ollut vielä kovinkaan kummoista. Sitten tulivat Fuzz Band, Aku Syrjä Band sekä Öystilä, joista kahdesta ensimmäisestä alkoi muodostua Mikon, sittemmin Pantsen, kovan työn tuloksena Eppu Normaali -yhtye. Eppu Normaalin ensimmäinen esiintyminen julkisesti oli vuonna 1977 Rockin SM -karsinnoissa. Vaikka kyseisessä kilpailussa yhtye ei saavuttanutkaan menestystä, tavoittivat sen sarkastiset ja mielenkiintoiset sanoitukset Poko Recordsin perustaja Epe Heleniuksen. Yhtye levyttikin ensimmäisen ensimmäisen levynsä Aknepopin jo vuonna 1978.
Vuonna 1979 julkaistun Maximum Jee & Jeen ilmestyessä oli yhtye löytänyt jo enemmän sen tunnetumpaa musiikillista linjaa, ja se oli siirtynyt hieman vähemmän punkmaiseen ja enemmän melodis
een tyyliin. Kyseistä julkaisua pidetäänkin usein Eppu Normaalin parhaana levynä. Yhtyeen musiikillinen linja keveni edelleen vuonna 1980 julkaistulla Akun tehdas -levyllä.
1980-luku oli yhtyeen kulta-aikaa. Eppu Normaali keikkaili aktiivisesti, ja uusia kappaleita ja levyjä tuli ulos rivakkaa tahtia. Mikko Saarela oli jättäytynyt yhtyeestä pois jo aiemmin, mutta jatkanut vielä kappaleiden kirjoittajana. Hänen tyylinsä oli terävä ja kantaaottava, aidon punkhenkinen. 80-luvun alussa hän jäi kuitenkin pois tästäkin hommasta etätyön hankaluuden vuoksi, ja Martti Syrjä alkoi riimitellä uusia biisejä. Syrjän kappaleet ovat melankolisempia ja tunnelmallisempia. Yhteistä molempien kirjoitustyylille oli kuitenkin yhteiskuntakriittisyys ja punkhenkinen asenne.
Useita klassikkokappaleita julkaistiin erityisesti 80-luvulla, ja niistä useita soitetaan edelleen ahkerasti radiokanavilla, vielä yli 40 vuoden jälkeenkin. Monien tuntemia biisejä ovat muun muassa Murheellisten laulujen maa, Tahroja paperilla, Vihreän joen rannalla (kauan sitten) ja Näin kulutan aikaa.
2016 tarina tuli päätökseensä
Eput -elokuva on letkeän mukavasti etenevä tarina kaikkien tunteman rock-yhtyeen vuosikymmenistä. Siinä kerrotaan kipeistäkin aiheista, kuten päähenkilön alkoholismista ja yhtyeen henkilöiden keskinäisistä väleistä. Elokuvan mukana pääsee tutustumaan sellaisiinkin paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi, ja kuulee tarinaa yhtyeen jäsenten, etenkin Syrjän veljesten, kotioloista.
Yhtye keikkaili ja esiintyi aktiivisesti aina vuoteen 2016 saakka, jolloin se sitten ilmoitti jäävänsä keikkatauolle. Samaisena vuonna julkaistiin elokuvan lisäksi myös yhtyeen tarina kirjana. Elokuussa 2016 yhtye soitti massiivisen keikan Tampereen Ratinalla, ja konsertissa vieraili myös muun muassa Mikko Saarela.
Eppu Normaali on julkaissut 15 studiolevyä, ja sen kokoelma Repullinen Hittejä on toiseksi myydyin levy Suomessa kautta aikojen.
