Elokuvat ja musiikki liittyvät kiinteästi toisiinsa, ja matkaa on käyty yhdessä heti elokuvan keksimisen aikoihin, siis aina 1800-luvun viimeisestä vuosikymmenestä lähtien. Osaa ensimmäisistä mykkäelokuvista esitettiin täysin hiljaisina, mutta jo aivan ensimmäisiin elokuviin voitiin myös liittää musiikkia, aivan aluksi tosin livemusiikkia. Lumieren veljesten kinematografilla esitettyjen elokuvien taustalla soitettiin urkuharmonia sekä pianoa. Skladanowskyn elokuvissa puolestaan taustalla oli orkesteri, ja se soitti nimenomaan elokuvaa varten sävellettyä musiikkia, tai vaihtoehtoisesti tanssimusiikkia. Musiikki saattoi sittemmin tulla myös fonografilta, ja myöhemmin kaiuttimien kautta orkesterimontusta.
Seuraavan kahden vuosikymmenen aikana 1990-luvulla elokuvamusiikkiin alettiin kiinnittää toden teolla huomiota. Elokuvia varten alettiin säveltää jopa kokonaisia musiikkikokoelmia, joista orkesterit sitten valitsivat ja soittivat erilaisiin elokuvan kohtauksiin sopivia sävelmiä. Hääkohtauksissa, konnien takaa-ajossa, tulipalokohtauksissa tai intiaanikohtauksissa oli kussakin oma siihen sopiva musiikkinsa. Kehiteltiin myös urkuja, joilla pystyttiin luomaan monenlaisia ääniefektejä.
Ensimmäinen puhuttu äänielokuva oli elokuva Jazzlaulaja vuodelta 1927, ja jo 1930-luvulla elokuvamusiikki alkoi kiinnostaa katsojia, ja siitä tuli jopa elokuvien myyntivaltti. Markkinoille alkoi tulvia tavallisten, musiikilla höystettyjen elokuvien lisäksi musikaaleja, operetteja, lauluelokuvia ja tanssielokuvia. Tavallisissa elokuvissa tarinan tunnelmaa korostettiin musiikilla, mutta musiikin ympärille rakentuvissa tarinoissa musiikki oli pää
osassa.
Elokuvamusiikin synty
Osa elokuvaohjaajista haluaa osallistua elokuvansa musiikin suunnitteluun, toiset taas antavat säveltäjille täysin vapaat kädet. Elokuvan musiikki voi olla jo olemassa, jolloin valmis kappale vain sovitetaan elokuvaan sopivaksi. Usein ohjaajilla on valmiit kontaktit luottosäveltäjiinsä, joiden kädenjälki on tuttua ja joiden käsiin elokuvan ohjaaja voi jättää huoleti musiikin luomisen.
Piirroselokuvien kyseessä ollessa on tapana säveltää elokuvan musiikki ensin, ja sitten vasta tehdä eli piirtää itse elokuva. Muita elokuvia tehtäessä kuvataan usein ensin itse elokuva, jonka jälkeen valmiiseen materiaaliin sävelletään siihen sopiva ja tilanteita korostava musiikki. Säveltäjällä voi olla jo käsitys siitä, millainen musiikki elokuvaan sopii, käsikirjoitus luettu sekä suunnittelutyö alkanut jo ennen kuvauksia. Säveltäjät saattavat myös seurata kuvauksia paikan päällä. Elokuvan nauhoitusten jälkeen siihen merkitään kohdat, joihin ohjaaja tai joku muu asiasta päättävä haluaa musiikkia.
Itse sävellystyö tehdään nykyisin yhä useammin tietokoneen avulla, toki säveltäjästä riippuen. Kun sävellystyö on valmis, voi musiikin soittaa joko säveltäjä itse tietokoneen avulla, tai yhtye tai orkesteri. Joissakin elokuvissa musiikin on elokuvaan soittanut jopa satapäinen orkesteri. Batmanin elokuvamusiikin soittaneessa orkesterissa oli peräti 110 jäsentä.
Kun musiikki on äänitetty, se liitetään elokuvaan. Tähän työhön ei yleensä enää säveltäjä osallistu, vaan hänen osuutensa on jo tehty. Elokuvamusiikin säveltäjän nimi liitetään elokuvan tekijätietoihin, mikä ei ollut itsestäänselvyys esimerkiksi Intian Bollywoodissa vielä 1990-luvulla.
