Rock’n rollin kuningasta Elvis Presleytä pidetään yhtenä ensimmäisistä rockmuusikoista. Hän on vaikuttanut vahvasti rockmusiikkiin, ja nimenomaan sen tyylilajiin rock and rolliin. Tämä musiikkilaji perustuu afroamerikkalaiseen rhytm and bluesiin, ja Elviksen musiikissa onkin voimakkaasti vaikutteita sekä siitä, että gospel-musiikista. Elviksen instrumentti oli hänen ainutlaatuinen äänensä, mutta lisäksi hän myös soitti useampia instrumentteja, kuten kitaraa, bassoa ja pianoa.
Lapsuus
Elvis syntyi Mississipissä vuonna 1932 köyhään perheeseen, joka muutti usein aina uusille kulmille isän ajauduttua ongelmiin ja velkoihin. Perhe oli uskonnollinen, ja helluntaiseurakunnan gospel-painotteiset palvelukset ja kiihkeät saarnamiesten puheet vaikuttivat Elvikseen merkittävästi. Elvis lauloi ja kuunteli musiikkia pienestä pitäen, ja sai ensimmäisen kitaransa lahjaksi 11-vuotiaana. Hieman aiemmin hän oli voittanut jo ensimmäisen laulukilpailunsa maatalousnäyttelyssä kappaleella Old Shep.
Perheen talous koheni Elviksen kasvettua nuorukaiseksi. Lukiosta valmistuttuaan hän sai työn sähköliikkeestä, ja päätyi siellä kuorma-autokuskiksi. Samalla Elvis opiskeli myös sähköasentajaksi. Musiikilla oli kuitenkin merkittävä rooli Elviksen elämässä jo tuolloin, ja hän kävikin samoihin aikoihin vuonna 1953 tekemässä ensimmäiset koelaulunsa musiikkistudiolla omakustanteina, säestäen itse itseään kitaralla.
Musiikista tuli ura
Sun -levy-yhtiön johtaja Phillips kuuli äänitykset, ja Elvis sai kutsun studiolle laulamaan lisää. Tuon session tauolla Elvis lauleskeli hänelle ominaisella mustien soundilla kappaletta That’s all right (Mama), ja sen kuultuaan Phillips oli myyty. Tästä Elviksen kappaleesta tulikin kaikkien aikojen ensimmäinen rockbiisi. Kun samainen kappale päätyi levytykseen, oli kaikkien aikojen rock and roll -levy That’s all right syntynyt.
Yhdessä Elviksen kanssa alkoivat esiintyä ensimmäisissä äänityksissä mukana olleet kitaristi Scotty Moore sekä basisti Bill Black, ja rumpaliksi mukaan lähti D. J. Fontana. Yhtyeen ensiesiintyminen oli vuonna 1954 Memphisissä Bon Air -nimisellä klubilla. Elvis pukeutui värikkäästi ja huomiota herättävästi, värjäsi hiuksensa mustiksi ja käytti ripsiväriä. Hänen lantionliikkeensä ja eleensä saivat etenkin yleisön naiset hurmion partaalle. Elvis eläytyi esiintymiseensä täysin, ja hän osasi ottaa yleisön puolelleen.
Elviksen musiikki oli monipuolinen yhdistelmä rock and rollia, rhytm and bluesia, gospelia, kantria sekä poppia. Sitä olikin aluksi vaikea luokitella mihinkään tiettyyn genreen esimerkiksi radiosoitoissa. Elvis kehitteli tyyliään koko ajan, ja lisäsi siihen erilaisia äänenpainoja ja jippoja. Hänen äänialansa oli poikkeuksellisen laaja, ja hän käytti sitä hienosti hyväkseen.
Melko pian Elviksen suosio lähti nousuun, ja jo vuonna 1956 hänen kaksi samana vuonna julkaisemaansa albumia nousivat listaykkösiksi USA:ssa. Myös kaukaisessa Suomessa huomattiin tämä nouseva kyky, jonka julkeaa esiintymistyyliä kritisoitiin aluksi vahvasti. Tyyliä moitittiin hävyttömäksi ja vulgaariksi. Elvis esiintyi paljon televisiossa, mutta välillä hänen esiintymisiään sensuroitiin näyttämällä häntä vain vyötäröstä ylöspäin.
Matka palvottuna tähtenä
Elvis myös näytteli 1950-luvulla neljässä elokuvassa, jotka nousivat suureen suosioon. Elokuvien myötä Elvikselle syntyi myös lukuisia hittibiisejä. Armeijaan meno kuitenkin katkaisi hyvin alkaneen uran kahdeksi vuodeksi, vaikka sen aikanakin julkaistiin singlejä tasaiseen tahtiin. Armeijan jälkeen musiikin teko ja näytteleminen jatkui, mutta hiukan hillitymmin.
Elviksen managerilla eversti Parkerilla oli ennen kaikkea halu tahkota rahaa, ja elokuvat olivat siihen helpoin väylä. Elvis itse ei ollut aina tyytyväinen elokuvien tasoon, ja hän olisi halunnut olla ensisijaisesti muusikko. Hänen äänityksiään miksattiin uudelleen vaivihkaa populäärisempaan suuntaan. Tämä rahastus jätti jälkensä Elviksen uraan, mutta hän oli edelleen palvottu tähti ja teki lukuisia menestyskappaleita, elokuvia ja ohjelmia aina äkilliseen kuolemaansa saakka vuonna 1977.