Rockmusiikki koki ensimmäisen vuosikymmenensä jälkeen muodonmuutoksen raaemman rock’n roll -soundin muuttuessa melodisemmaksi, ja yksittäisten artistien laulun saadessa rinnalleen moniäänisiä melodioita. 1960-luvun merkittävimpiä rockmusiikin tyylinluojia oli ehdottomasti The Beatles. Sitä pidetään yhä edelleen merkityksellisimpänä rockyhtyeenä kautta aikojen. Sen merkitys myöhemmille rocksukupolville on kiistaton, ja yhä edelleen yhtyeen kappaleita tunnetaan ja myös soitetaan radiossa, vaikka väliin mahtuu lukuisia vuosikymmeniä.
1960-luvulla rockmusiikki alkoi monipuolistua
Vuosikymmenen alun melodisen innostuksen jälkeen alkoi rockmusiikki saada jälleen raskaampia ja syvempiä sävyjä 1960-luvun loppua kohti mentäessä. Erityisesti heavy metal teki selkeästi jo tuloaan, ja rockmusiikki sai näin yhä moninaisempia muotoja perint
eisen rock’n rollin rinnalle. Myös psykedeelinen musiikki oli 60-luvun loppupuoliskon vahva ilmiö.
Raskaamman rockin ja heavy metallin esiintuojia oli ehdottomasti Black Sabbath, samoin kuin Alice Cooper, Deep Purple sekä The Who. Nämä kaikki olivat 60-luvun lopun tuomia uusia tuulahduksia rockmusiikin rintamalle, ja kunkin tyyli jalostui yhä edelleen 70-luvulle saavuttaessa.
Psykedeelisen rockin edustajia olivat esimerkiksi brittimuusikko Eric Claptonin yhtye Cream, sekä niin ikään brittiläinen Pink Floyd, jota on pidetty yhtenä vaikutusvaltaisimmista rockyhtyeistä, eikä vähiten sen valtaisan suosion vuoksi. Amerikka oli myös edelleen vahva rockmusiikin maa, ja siellä psykedeelisen rockin puolta edustivat Jim Morrisonin The Doors, sekä Frank Zappan yhtye Mothers of Invention. Myös Jimi Hendrixiä pidetään psykedeelisen rockin edustajana, ja hänen tunnusmerkkinsä, eli pitkät kitarasasoundit tulivat osaksi rockia jäädäkseen.
