Iki-ihania sävellyksiä luoneen Rauli Badding Somerjoen tarina päätyi valkokankaalle vuonna 2000. Elokuvan ohjaajana toimi Markku Pölönen. Badding -elokuvaa on sanottu Markku Pölösen parhaaksi elokuvaksi, ja elokuvaksi, jossa oli paljon valloittavaa ja hyvää. Badding oli kuitenkin tarina, ei todellinen elämäkertaelokuva, ja siinä on mukana faktan lisäksi myös fiktiivistä tarinaa.
Badding
Rauli Badding Somerjoki syntyi Somerolla vuonna 1947. Hän oli sisimmältään herkkä maalaispoika, ja arkuus ja taipumus masentuneisuuten varjostivat hänen elämäänsä vahvasti julkisuuden varjopuolena. Badding on jäänyt historiaan suomirockin uranuurtajana. Lukuisia hänen sanoituksiaan on jäänyt elämään, vaikka Badding itse poistui keskuudestamme jo vuonna 1987.
Badding kasvoi viisilapsisessa perheessä Someron maaseudulla, ja hän oli jo nuorena poikana kova kirjoittelemaan tarinoita ja runoja, sekä piirtämään. Julkaisipa hän omaa lehteäkin. Perheen toimeentulo oli niukkaa, ja pieneksi helpotukseksi he avasivat Somerolle Helsinkiin vievän tien varrelle pikkuruisen kioskin, Paratiisin. Tuo kioski on edelleen paikoillaan Helsingintien varrella muistona Baddingista, ja siitä on tullutkin melkoinen pyhiinvaelluskohde laulajan faneille.
Baddingin siirryttyä opiskelemaan Someron Yhteiskouluun ja sieltä keskikouluun, perustettiin hänen ensimmäinen yhtyeensä The Five Yes. Yhtye sai keikkoja lähiseudun tanssilavoilta ja juhlista, ja se soitti sekä rockia että tanssimusiikkia. M. A Numminen tuli mukaan kuvioihin hiukan myöhemmin, ja sen myötä musiikillinen tyylikin muuttui rajummaksi. Yhtyeen keikka vuonna 1966 Jyväskylän kulttuuripäivillä olikin jo melkoinen skandaali. Samana vuonna Badding tovereineen äänitti levyn, jonka soittaminen kuitenkin kiellettiin epäsiveellisenä. M.A.
Nummisen vanavedessä Badding tutustui vastakulttuuriin, ja hän olikin mukana monessa Nummisen tuotannossa, niin yhteiskuntaa kritisoivissa julkaisuissa kuin lastenlauluissakin.
Julkisuuden kirot
Vuonna 1970 Badding julkaisi ensimmäisen singlen oman tuotantonsa tiimoilta, kappaleen “Mun sormuksein”, joka sai hyvän vastaanoton. Kesällä hän esiintyi Kristianin kesäshowssa, ja elokuussa oli jo vuorossa ensimmäinen Ruisrock-keikka. Tahti kiihtyi, ja Badding sävelsi musiikkia muun muassa elokuvaan “Bensaa suonissa”. Ensimmäinen pitkäsoitto ilmestyi vuonna 1971, ja 1972 löytyi Amerikan tuontitavarana hittibiisiksi muodostunut “Fiilaten ja höyläten”.
Badding osallistui samana vuonna Syksyn Säveleen, ja esiintymisillä alkoi olla kysyntää. Aluksi Raulilla oli veljensä kanssa tanssiyhtye, mutta koska Fiilaten ja höyläten oli rockimpaa tavaraa, alkoi yleisö toivoa rockyhtyettä. Sellaiseksi muodostettiin yhtye Money. Suosion kiihdyttyä keikkoja tehtiin kovaan tahtiin, jopa niin kovaan, että välimatkoja kuljettiin lentäen.
Nopeasti kasvava suosio alkoi hämmentää herkkää Baddingia, ja hän lääkitsi sekä sitä, että esiintymisjännitystään alkoholilla.Tämä johti hallitsemattomaan alkoholinkäyttöön. Yhdessä ajoittaisen masentuneisuuden kanssa oli lopputuloksena rankka keikkaväsymys, jonka vuoksi Moneyn kanssa tehty yhteistyö lopahti loppuvuodesta 1974. Sama kierre jatkui seuraavan yhtyeen kanssa, ja loppuvuosikymmen kuluikin enemmän tai vähemmän alkoholinhuuruisena muusikon elämänä.
1980-luvulle saavuttaessa Badding aloitti yhteistyön Agents -yhtyeen kanssa. Tällöin syntyi muun muassa klassikkokappale “Ikkunaprinsessa”, ja muutamia vuosia kaikki sujuikin hyvin, kunnes taas kierre esiintymisahdistuksen, masentuneisuuden ja alkoholin kanssa alkoi uuvuttaa laulajaa. Vuonna 1987 Badding menehtyi alkoholin sairastuttamana.
